Tämän joulun toiset joululahjanimettömät siis osuivat pikkuveljelleni. Tuntuu vähän hassulta käyttää sanaa nimettömät myös miesten boksereista, koska varsinaisesti niillä tarkoitetaan naisten alushousuja, mutta tässä blogissa pyrin edistämään (tai ainakin tuoda sen ihmisten tietoon) nimettömät-sanan käyttöä ja minä voin raflaavasti uudistaa sanan tarkoittamaan myös miesten alushousuja tai oikeastaan alushousuja yleensä. Niin.
Teini-ikäinen veljeni sai tällaiset alkkarit.
Tämä kangas oli mielestäni aivan törkeän hieno ja löysin sen Tampereen käsityömessuilta Kankaisen myyntipisteeltä. Siellä oli myös muita mielestäni aivan mahtavia printtitrikoita ja valitseminen olikin hankalaa, mutta pidättäydyin kuitenkin hamstraamasta, koska minulla on jo valmiiksi melkoinen kasa kankaita. Valitsin kankaan, koska tykkään kissoista. Tykkään myös muistakin eläimistä, joten toivon, että tämä radikaali tunnustukseni ei karkota pois koiranomistajalukijoitani.
Käytin näihin alkkareihin miesten mallialushousuista (joita käytin ensimmäisten nimettömien tekemiseen) tekemiäni kaavoja, jätin vain saumavarat pois, jotta niistä tulisi hieman pienemmät veljelleni. En ehtinyt tehdä nimettömiä loppuun asti nykyisessä asuinkunnassani Tampereella vaan raahasin leikatut kappaleet kotikonnuilleni Kainuuseen. Osittain tämä oli myös taktikointia, koska äitilläni on saumuri ja parempi ompelukone kuin minulla. Kerkesin tehdä etumuksen valmiiksi omalla koneellani, mutta koneeni joustosauma sain kissatrikoon venymään jonkin verran ja sitä myötä vähän mutkittelemaan. Sitä ei onneksi huomaa lopputuloksessa.
Surruuttelin sitten saumurilla loput kappaleet yhteen ja sain erinomaiset joustavat saumat ilman tappelua. Tosin välillä kyllä joku hepuli saumuriin iski, kun tuli ajoittain sellaisen näköistä jälkeä, että joku osa tikkauksesta ei toiminut, mutta koska äiti vain kohautti olkapäitä näille ongelmilleni, en itsekään perehtynyt sen kummemmin, mistä nämä johtuvat vaan aloitin alusta.
Saumuri on minulle vähän mystinen laite. Olen pienestä pitäen oppinut siihen, että saumurilla vaan ommellaan ja sitten jos tulee joku ongelma, niin huudetaan äitiä. Ompelukoneen ongelmia osaan kuitenkin ratkaista, mutta en ole ikinä nähnyt edes vilaukselta saumurin ohjekirjaa. En edes tiedä, voiko saumurilla tehdä muuta kuin ommelle joustavia saumoja. Voisiko sillä esimerkiksi huolitella reunoja muuten kuin vain ajaa reunat samalla ompeleella? Lisäksi se automaattinen reunan leikkaus on melko pelottava asia. Ala-asteella on pari kertaa pienen huolimattomuusvirheen takia mennyt koko työ pilalle, kun on tullut reikä työn keskelle. Saumurilla ompelu on aina vähän sellainen elämän ja kuoleman kysymys. Siinä joko onnistuu täydellisesti tai epäonnistuu katkerasti ja joutuu aloittamaan alusta. Siinä ei auta alkaa purkaa ommelta, jos työssä on reikä. Pahimmillaan epäonnistuessaan masentuu niin pahasti, ettei pystykään aloittamaan alusta. Tai siinä meni viimeiset kankaat, jotka on ostettu jo vuosia sitten, joten lisäkankaan saanti mahdotonta. Tämän takia saumurilla ajeluun liittyy melko suuri jännitysmomentti. Melko epävarma olo siis tuli, kun äiti ehdotti, että ottaisin saumurin mukaan Tampereelle.
Olen huomannut, että näissä käyttämissäni kaavoissa on jotain hämärää (ts. kaavoja tehdessä mallialushousuista kaavoja tein jotain väärin), koska nyt toisella kertaa, kun näitä kaavoja käytän, kohtaan tällaisen eriskummalliset asian, että etumus on merkittävästi pidempi kuin muut kappaleet.
(Ensimmäistä kertaa näillä kaavoilla siis tein avopuolisoni nimettömät, joista kerron ensi kuussa lisää.) Ekalla kerralla ajattelin, että tein vain jonkun virheen, mutta nyt olen melko varma, että kaavoissani on jotain vikaa. Tätä asiaa pitää alkaa tutkimaan. Selviydyin kuitenkin tästä vain leikkaamalla ylimääräisen pois. Silti joka kerta, kun joutuu leikkaamaan noin paljon, epäilyttää, että on tehnyt jotain väärin.
Enää jäljellä ei ollut oikeastaan muuta kuin reunojen huolittelu. Vaihdoin äidin ompelukoneeseen. Koska halusin joustavan sauman, valitsin huolitteluompeleeksi kolmipistosiksakin. Siksak ei kuitenkaan toiminut niinkuin olisin halunnut, vaan se hyppäsi joissakin kohtaa.
Pyysin äiti avuksi. Äiti sanoi, että kun kangas on kolminkertainen (niin kuin minulla oli), niin sen pitäisi toimia. Sitten äiti sabotoi ainutta pientä koetilkkuani, mutta en voi kertoa miten, koska äiti uhkasi laittaa kaikki lapsuuden kuvani nettiin, mikäli kirjoitan siitä blogissani. Joissakin kohtaa ommel kuitenkin hyppi siitä huolimatta vaikka kangas oli kolminkertainen, mutta ajattelin antaa asian olla ja tuudittauduin ajatukseen, että tuskin veljeni edes huomaa hyppyjä. Kissaboksereiden autenttisuutta lisäsi aidot kissankarvat, joita äidin kissat levittelevät tahattomasti.
Huhhuh, tämä kirjoitus on kyllä sisältänyt paljon syviä tunteita (saumurilla ompelusta) ja radikaaleja mielipiteitä nimettömät-sanan käytöstä ja eläimistä. Toivottavasti en nyt loukannut ketään. Toisaalta olen avoin keskustelulle, koska se ei ole kovin vilkkaana käynyt viime aikoina kommenttiosuuksissa.
Note to myself:
- Selvitä, mikä ongelma on kaavoissa.
- Kaksoisneulaa voisi vielä kokeilla, jos se olisi mahdollista saada jotenkin toimimaan koneessani, kun siksak ei toimi oikein hyvin huolittelussa.
Kohti laatua ja sen yli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti