Olisi ollut luonnotonta olla tekemättä jollekin joululahjaksi nimettömät, joten totta kai sellaiset päätyivät lahjalistalle. Tänä vuonna uhreiksi valikoituivat pikkuveli ja –sisko. Aloitetaan varhaisteini-ikäisen siskoni nimettömistä.
Materiaali oli ihanan pehmeää ja ohuehkoa puuvillasekoitetta ja kaavat olivat aikaisemmista kaavoista muokatut. Siis niistä kaavoista, joista olin tehnyt aikaisemmat naisten alkkarit itselleni ja lahjaksi.
Muokkasin vähän näitä kaavoja ja leikkasin pois sivuilta ylimääräisiä.
En tiedä, mikä aivopieru oli saanut minut tekemään näihin kaavoihin vinot sivut. Tai tiedän, jotenkin ajattelin virheellisesti, että ne myötäilisivät paremmin lantion muotoja. Seuraava piirros konkretisoi paremmin, miksi tämä ajatus on virheellinen.
Tästä päätellen siis sivujen on hyvä olla suorat.
Korjasin myös haarakiilan vastaamaan etukappaleen haaraosan leveyttä.
Tämän pitäisi olla perusjuttuja kaavoja tehtäessä, mutta en jostain syystä tullut tätä ajatelleeksi aikaisemmin. Kangasta leikatessani tein haarakiilaan myös hieman pidemmät saumavarat, koska huomasin omissa nimettömissäni, että haarakiila saattaa kutistua ja vetää yläreunaa alaspäin.
Tässä projektissa helppoa oli oikeastaan kaikki muu paitsi ompeleminen. Ompeleminen oli hankalaa siksi, että kangas oli ohuehkoa trikoota ja minun ompelukoneeni ei ole hyvä tällaisen kankaan, tai ylipäätään joustavan kankaan ompeluun.
Yritin monenlaisia temppuja, että saumoista tulisi hyvät. Yritin trikoolle tarkoitettua pallokärkistä neulaa ja tavallista neulaa. Minulla olisi ollut myös kaksoisneula, mutta vaikka sen pitäisi olla ah-niin-helppoa käyttää, niin minun ompelukoneessa ylälangat menevät jossain vaiheessa solmuun (kyllä, siitäkin huolimatta, vaikka olen asettanut ne purkautumaan eri suuntiin), enkä enää keksi, miten se voisi toimia. Ja minä en siis ole ihminen, joka luovuttaa helpolla näissä asioissa, yritin siis useaan kertaan vähän erilaisella langanpujotuksella, jos se olisi auttanut, mutta ei. En siis edes yrittänyt kaksoisneulaa nimettömien ompelemisessa. Halusin saada edes jokseenkin joustavan reunan, joten suoralla en voinut ommella, mutta siksakilla olisi tullut vähän turhan harvaa tikkausta kappaleiden yhdistämiseen. Kerron myöhemmässä postauksessa avopuolisoni alkkareissa, miksi siksak ei ole oikein hyvä kappaleiden yhdistämiseen. Ompelukoneessani oli myös oma, joustavalla kankaalle soveltuva ommel. Tämä toimi jokseenkin hyvin, mutta koska kangas oli ohutta, kone kuroi kangasta vähän rumasti. Kangas oli myös vähän hankala saada juoksemaan paininjalan alla nätistä, vaan se jäi usein paikoilleen neulan survottavaksi alapuolan aukkoon. Sitten keksin laittaa paperin molemmille puolille kangasta ja ommella paperin läpi, jotta kangas luistaisi paremmin paininjalan alla ja jotta ompeleesta tulisi nätimpää. Ja onnekseni tämä niksi toimi!! Huono puoli tässä niksissä oli kuitenkin paperin repiminen pois ompeleesta, se ei nimittäin lähtenyt ihan helposti. Se oli kuitenkin vaivan arvoista, koska en olisi muuten saanut mitenkään siistiä ommelta.
Kun aikaisemmin valittelin siitä, etten osaa oikein huolitella pitsien reunoja, niin nyt päätin ommella ne siksakilla yhteen.
Pitää jossain vaiheessa kysellä pikkusiskolta, että painavatko ne epämiellyttävästi. En osannut niitä kuitenkaan huolitella paremmin, vaan ne jäivät törröttämään vähän rumasti.
Yläreunan pitsin onnistuin kuitenkin huolittelemaan paremmin, mutta nimettömien sisäpuolen reunaan tuli syrttyä, kun samasta kohdasta ompelin useammin.
Näissä alkkareissa kuitenkin ensimmäistä kertaa muistin vaihtaa langat pitsejä ommellessa sisäpuolen ja pitsin värin mukaan. Tämä oli sellainen ehdoton self five -hetki. Samoin kuin se, että ompelin rusetin solmusta läpi kiinni nimettömiin ja itse asiassa vielä parista muustakin kohdasta, ettei varmasti irtoa tai purkaudu. Ah, mitä onnistumisia!
Note to myself:
Ratkaise kauniin joustavan ompeleen ongelma jotenkin, koska paperi välissä ei ole kestävä ratkaisu.
Huomenna kerron pikkuveljeni alkkareista.
P.S. Jos joku lukijoista on ratkaissut ongelmia, joita kohtaan ja kuvailen blogissani, kannustan kertomaan niitä minulle kommenttiosioissa tai sähköpostitise osoitteeseen jenninnimettomat@gmail.com! Olen erittäin kiitollinen, jos minun ei tarvitse hakata päätä seinään yrittäessäni keksi ratkaisuja, koska tarvitsen aivosolujani vielä pitkään tulevaisuudessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti