Jatkoa sinisille bleiserille: Sininen hame

Sinisestä bleiseristä jäi kangasta yli juuri ärsyttävästi sen verran, että optimismi iski ja ajattelin, että ehkä saan siitä aiemmin tekemääni siniseen bleiseriin sopivan lyhyehkön hameen. Ja totisesti sainkin siitä hameen!

Tältä se näyttää edestä.

Ja tältä se näyttää takaa.

Henkarissa se näyttää nyt vähän omituiselta, mutta päällä se istuu melko kivasti.

Kaavat otin jo olemassa olevasta hameestani mittaamalla vain eri pituuksia ja tällaiset niistä tulivat.

Kaavat olivat hyvin vahvasti “sinne päin”, joten jonkin verran jouduin muokkaamaan hametta, että siitä tuli hyvänmallinen.

Kangasta ei tosiaankaan ollut kovin paljon, joten jouduin parissa kappaleessa vähän pienentämään saumavaroja. Siispä yhdestä kappaleesta tuli vähän epämääräisen näköinen.

Onneksi saumavarojen pienentäminen ei vaikuttanut mitenkään lopputulokseen ja hameen mittasuhteisiin, koska sitä pelkäsin kaikista eniten, että hameesta tulisi jotenkin epäsymmetrinen.

Kuten hehkutin sinisen bleiserin kirjoituksessa, tämä kangas oli aivan taivaallista ommeltavaa ja sopi aivan täydellisesti ompelukoneelleni, joten saumaakaan ei tarvinnut purkaa sen takia, että tikkaus olisi mennyt ihan metikköön. Eikä muutenkaan. Tämä työ oli kerrassaan helppo ja suoraviivaisesti toteutettu. Ei tarvinnut paljoa pysähtyä mietiskelemään, että mitäköhän sitä seuraavaksi tekisi ja missä järjestyksessä.

Koska hameesta tuli melko ihonmyötäinen, piti reunaan ommella vetoketju. Työ seisahtui vähäksi aikaa, kun minulla ei ollut valmiina vetoketjua. Vetoketjun hommaamisen jälkeen tulisi sitten se varsinainen pysähdysvaihe, kun piti kaivella esiin vetoketjun paininjalka ja laittaa se paikoilleen. Löysin tämännäköisiä osia ja paininjalkoja.

Itse asiassa tuosta kuvasta puuttuu vielä yksi paininjalka, ilmeisesti päärmäämiseen tarkoitettu jalka.

Muistin kyllä, miltä vetoketjun paininjalka näyttää, mutta en tiennyt, miten ihmeessä se olisi pitänyt asettaa paikoilleen. Ohjekirjasta ei ollut juurikaan apua.

Voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että olen aina ollut hyvä kokoamaan asioita. Jo pienestä pitäen minä olin meidän perheessä se, joka osasi koota Kinder-yllätysmunan pikkuvempaimet, joskus jopa ilman ohjetta. Ikean kalusteiden kokoaminen ei ole ikinä tuottanut sen kummempia hankaluuksia minulle maineestaan huolimatta. Silti tämä kuva vaikutti kyllä ensin melko absurdilta, kun olin tottunut helppoon paininjalan irroittamiseen. Aikani pähkäiltyäni sitten vihdoin ymmärsin, miten homma toimii. Seuraava sarjakuva demonstroi, mitä piti tehdä.

Kun vetoketjun paininjalka oli paikoillaan, homma jatkui yhtä verkkaisesti ja ruusuilla tanssien kuin ennen paininjalan kanssa säätämistä loppuun asti. The end.

Kankaan vähäisyydestä johtuen hameesta tuli todellakin ihonmyötäinen eli ei kärsi lihoa, jos meinaa tätä hametta pitää pitkään. Todellinen tulikoe (tai pikemminkin vesikoe, eheheheheheh…) tulee sitten jälleen pesukoneessa, nyt ei kyllä kärsi hameen kutistua siellä. Tai sitten en pese sitä ikinä.

Note to myself:

Vetoketjun paininjalkaan tarvitaan vihreällä ruuvilla varustettu lisäosa. Ja muista syödä niukasti.

Trosor för min fästman

I min sista skriften lovade jag att jag ska skriva den här skriften på svenska som en vänlig gest mot Strömsö. Och jag är en kvinna som är lika lång som sina ord, figurligt.

I förra hösten sydde jag de här trosorna för min fästman som en födelsedagspresent (en present EJ ett gift, jag kom ihåg!). Mönstret var samma som i alla förra trosorna jag har gjorde.

Med trosorna sydde jag också den här undertröjan. Mönsret klonade jag från min fästmans egen tröja.

Tyget var ganska tunn bomulltrikån med körsbär figurer, vilken var lustig, tyckte jag. Tyget var så tunt att det var ganska svårt att sy. Tyget var också väldigt elastiskt så det var omöjligt att sy fogar med raksömmen. Så jag sydde med sick-sacken för att fogarna var elastiska. Benen och midjafogen sydde jag med raksömmen för att det såg bättre ut men jag måste tänja tyget när jag sydde.

När jag gjorde undertröjan, jag märkade att jag inte har tyget tillräckligt för bakstycken. Det är alltid dåligt som en mardröm när man inte har tyget tillräckligt, särskilt när man gör något för en present. Men jag finnade en lösning på problemet och jag sydde “sidapaneler” att förlänga bakstycken i sidorna.

Det var kanske första gången när jag hade mycket tid att preparera den här presenten. Den var färdig ungefär tre dagar förr min fästmans födelsedagen. Jag var så stolt av mig själv! Det var ett av de self-five momenterna! Och en körsbär på toppen av en tårta, min fästman gillade mycket min present!

Nu min fästman har hade trosorna ungefär halv året och trosorna har träffat min gammal fiende, tvättmaskinen. Trosorna klarade tvättmaskinen bra men fogarna inte klarade åtgången så väl. Tyget är så elastiskt att det har brutit alla fogarna. Eller kanske gjorde jag för små trosorna. Och sick-sacken var inte så bra idén i fogarna, eftersom sömmen var ganska få och det bröt överraskande lätt. Eller det var inte kanske bra sömmen med det här tunt tyget. Det finns många saker att förmoda i min process.

Note to myself:

Använd inte sick-sacken med tunna tyg i fogarna.

Fritt fram och så!

Suhteeni Strömsööhön

Joku saattaisi ilkeämielisesti tulkita sanan Anti-Strömsö tämän blogin kuvauksessa tarkoittavan, että minä olisin Strömsötä (ohjelmaa tai paikkakuntaa) tai strömsöläisiä vastaan. Koska en halua olla syytettynä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan tai muun paheksunnan kohteena, ajattelin vähän valottaa suhdettani Strömsööhön.

Lähes kaikki tuntevat sanonnan “Ei mennyt niin kuin Strömsössä”. Kun kuulin tämän sanonnan ensimmäisen kerran, minulle selitettiin, että se tarkoittaa sitä, kun kaikki ei mene ihan putkeen. Lisäsin sanonnan aktiivifraaseihini sen kummemmin perehtymättä asiaan. Eräänä keväänä olin sairastunut flunssaan ja päätäni särki niin paljon, että ainoa vähänkään mukava asento oli kylkiasento, joten luonnollisesti päätin katsella sarjoja tietokoneeltani. Jossain vaiheessa sairastelua kun olin katsonut sarjoja kyllästymiseen asti, enkä jaksanut enää nukkuakaan, tuli mieleen, että mistä tämä sanonta “Ei mennyt niin kuin Strömsössä” oikein tulee. Aloin tietenkin vähän googletella ja huomasin, että Strömsö on ihan oikea tv-ohjelma Yle Femillä ja päätin sitten katsoa jakson mielenkiinnosta.

Katselin kun vanhoista shakkinappuloista tehtiin lasipurkkien kansiin nuppeja ja puinen sähkökela rakennettiin tyhjästä ilman sen kummempia ohjeita. Ruokaosion ruokaa en enää kunnolla muista, mutta joka tapauksessa sekin syntyi kädenkäänteessä ilman ongelmia. Vaikka poikkean nyt vähän aiheesta, on pakko sanoa, että ruokaohjelmien yksi hienous on se, että sieltä tv-keittiöstä löytyy kaikkea. Sen sijaan tavallisen kansalaisen keittiöstä ei löydy kaikkea. Mitä tavallinen kansalainen tekee siinä vaiheessa huomaa aloittaneensa kokkaamaan jotain, mutta huomaa, että joku olennainen ainesosa puuttuu? Korvaa sen jollain toisella! Jos ainesosa on todella olennainen ja tavallisella kansalaisella on paljon kokemusta ruuanlaitosta, saattaa tavallinen kansalainen käydä kaupassakin hakemassa puuttuvan ainesosan, mutta itse optimistina (ja vähän laiskana) korvaan ainesosan jollain toisella. Usein on todettu, ettei korvaaminen ole välttämättä hyvä idea. Tämän takia olisi hienoa, jos olisi myös sellainen ruokaohjelma, jossa kokki korvaa ainesosia toisilla ja katsotaan, mitä siitä tulee.

Joka tapauksessa siis katselin puolisen tuntia sitä menestyksen paraatia, jossa marssittiin onnistumisesta toiseen, ja kun jakso oli tullut loppuun, ymmärsin ja sisäistin täysin, mistä sanonta “Ei menny niin kuin Strömsössä” tulee.

Vaikka Strömsöstä saa huumoria revittyä, mielestäni Strömsö on silti oikein inspiroiva lifestyle-ohjelma. Kaikki lifestyle-ohjelmathan pyrkivät näyttämään DIY-juttuja oletuksella “jos kaikki menee niin kuin pitäisi” ja nämä ohjelmat juuri ovat inspiroivia ja saa ihmiset kokeilemaan erilaisia DIY-juttuja. Vaikka maailmaan varmasti mahtuu tämänkin blogin kaltaisia “kun kaikki ei mene niin kuin pitäisi” -oletukselle näytettyä DIY-juttuja, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että maailmassa on parempi olla enemmän Strömsön kaltaisia lifestyle-ohjelmia. Eli kaikki kunnia ehdottomasti Strömsölle, en pyri missään nimessä käyttämään sanaa Anti-Strömsö Strömsön vastaisena vaan korostamaan erilaisella oletuksella toimimista.

Näin loppuun haluan vielä kertoa ystävällisyyden osoituksena Strömsötä ja strömsöläisiä kohtaan, että teen ensi kerran blogikirjoituksen ruotsiksi.

Note to myself:

Joku suomen kielen osaaja voisi taivuttaa kommenttiosuuteen sanan Strömsö kaikissa sijamuodoissa.

Syrjähyppy: Sininen bleiseri

Olen hamstrannut melko paljon kankaita joskus menneisyydessäni ja ajattelin pitää taukoa nimettömistä ja tehdä välillä jotain muuta. Loppiaisena päätin ottaa käsittelyyn sinisen paksun trikoon, jonka vahingossa ostin ennen joulua, kun piti ostaa vain pallokärkineuloja ompelukoneeseen. Päädyin tekemään bleiseriä, koska näin ystävättärelläni simppelin asiallisen casuaalin bleiserin, joka oli mielestäni juuri sellainen, mitä lookia haen esim. työhaastatteluihin – autoritäärinen, mutta rento (olen siis tällä hetkellä työtön filosofian maisteri, kemia+biologia+pedagogiset opinnot, saa vinkata töitä Tampereen alueelta!). Tällainen siitä sitten tuli.

Ja takaa näyttää tältä.

Alunperin oli tarkoitus tehdä suora kaula-aukko, siis tällainen:

Mutta muokkasin sen lopulta pyöreäksi, koska suora näytti jotenkin omituiselta testisovituksessa. Tein kaksi muotolaskosta taakse, jotta sain takakappaleen myötäilemään vähän enemmän selkää, mutta tarkoitus oli pitää malli mahdollisimman yksinkertaisena. Kokeilin myös muotolaskoksia etupuolelle, mutta kun olin tehnyt ensimmäisen muotolaskoksen, purin sen, koska se ei mielestäni näyttänyt hyvältä.

Vaikka ensimmäisten tekemieni nimettömien kohdalla vannoin, etten leikkaa kangasta enää ikinä suoraan vaatteen mallien mukaisesti, päädyin kuitenkin uhmaamaan päätöstäni ja tein niin. Inspiraatiota uhmaan sain vlogista With Wendy, jossa Wendy tekee kivoja vaatteita suoraan omista vaatteistaan kloonaamalla. Tässä bleiserissä jäljittelin fleece-takkiani.

Nyt täytyy kyllä sanoa, että enpä muista, olenko ikinä tehnyt mitään käsityötä, jonka lopputulokseen olisin yhtä tyytyväinen kuin tämän sinisen bleiserin. Kappaleet onnistuivat kyseenalaisesta leikkaamisesta huolimatta oikein hyvin, vain parissa kohtaa saumoissa kappaleet eivät sattuneet juuri kohdakkain, mutta silloinkin oli kyse vain sentin heitosta. Tällaisia heittoja voi tulla jo pelkästään kaksinkertaisen kankaan leikkaamisesta.

Tässä ompelutyössä ei oikeastaan mikään mennyt pieleen, lukuunottamatta sitä yhtä muotolaskosta jonka purin, mutta muuten en käyttänytkään ratkojaa, jota normaalisti joudun käyttämään vähintään pari kertaa ja yleensä siksi, että ommel on aika hirveän näköinen. Tämän kankaan pystyi ompelukoneenikin käsittelemään ilman mitään ongelmia. Yleensä koen erityisesti ongelmia ompelukoneeni kanssa, jos kangas ei ole sopivaa ompelukoneelleni, mutta tässä ei ollut mitään ongelmaa. Tein ompelukoneen omalla joustavalla ompeleella saumat.

Viimeistelin hihojen suut ja muut reunat piilo-ompeleella. Jouduin tosin käsin vähän ompelemaan joitakin kohtia, kun en ommellut joissain kohdissa tarpeeksi läheltä, että olisi tullut hyvä piilo-ommel. Pääntiessä ompelin vain etukappaleiden pääntien reuna piilo-ompeleella, mutta jätin takakappaleen pääntien reunan huolittelematta piilo-ompeleella, jotta saisin taakse vähän pystykaulusta.

Piilo-ommel nurjalta puolelta.

Piilo-ommel edestä.

Ah, mikä self five hetki! Ensinnäkin se tunne, kun olet saanut jonkun projektin valmiiksi. Ja se yhdistettynä siihen tunteeseen, kun olet ihan supertyytyväinen siihen, mitä olet saanut värkättyä. Se tunne, kun katsot valmista työstäsi, sen jokaista saumaa ja leikkausta, ja onnittelet itseäsi sen virheettömyydestä. Se tunne, kun valmis työsi näyttää paljon paremmalta ja kauniimmalta kuin se, miltä ikinä kuvittelit päässäsi työsi näyttävän. Se tunne, kun koskettelet valmiin työsi yksityiskohtia ja päässäsi taivas aukeaa ja enkelikuorot laulavat aarioita viattomilla enkelin äänillään. Se tunne, kun laitat tekemäsi vaatteen päällesi ja aariat vaihtuvat Edith Piafin kappaleeseen Non, je ne regrette rien. Se tunne, kun halaat itseäsi vain siksi, että voit tuntea vaatteesi ja kankaan kämmenilläsi Edith Piafin jatkaessa laulamista. Oi sitä itsetuntoa hyväilevää autuutta! TÄMÄ ON YKSI NIISTÄ SYISTÄ, MIKSI KÄSITÖITÄ TEHDÄÄN!! Tämän tunteen haluan varastoida syvälle sisimpääni ja muistella tätä hetkeä silloin kun käsitöissä ja/tai elämässä tulee vaikeuksia. Silloin kerran, kun tein niin hienon bleiserin, että olisin voinut itkeä…

Kainuu on kuitenkin lyönyt leimansa persoonaani, josta ei pääse eroon. Eikä ole oikeastaan tarvettakaan, koska syntyperäisenä kainuulaisena pidän tätä leimaa “terveenä pessimisminä”. Ja se on vanha kunnon ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Tulikoe bleiserille on tulossa ja se on pyykinpesukone. Pyykinpesukone on murskannut jo pari kuvitelmaani onnistuneesta käsityöstä. Pyykinpesukone mittaa objektiivisesti onnistumisia.

Note to myself:

Jos käsitöissä ja/tai elämässä tulee epäonnistumisia, muista, miten hyviltä onnistumiset tuntuvat.

Ilman vaikeuksia on helppoa onnistua!

Joulun jälkeisiä ajatelmia: Mitä järkeä on tehdä käsitöitä?

Minä rakastan joulua. Minä rakastan joulun tunnelmaa, läheisten kanssa olemista ja joulukoristeita. Minä rakastan lahjojen antamista ja saamista. Minä rakastan lahjojen ideoimista ja miettimistä, mitä antaa lahjaksi. Kyllä, minä nautin tästä ideoinnista ja tiedän, että tämä on usein ihmisille yksi haastavimmista osuuksista joululahjojen antamisessa. Viime vuosien opiskelijaelämä on “auttanut” minua kehittämään luovuuttani joululahjojen ideoimisessa ja yleensä teen ainakin osan joululahjoista itse.

Usein joululahjojen (tai oikeastaan kaikkien tekemieni lahjojen) tekeminen noudattaa seuraavaa kaavaa:

1. Idea. Saan jonkun todella hyvän idean lahjasta. Jos idea on todella hyvä, niin saatan jopa hyppiä ilmaan olohuoneessa ja onnitella itseäni hienosta ideasta.
2. Suunnittelu. Tämä tapahtuu heti idean saamisen jälkeisessä egotripissä. Vaikka suunnittelu sanana viittaa johonkin melko järjestelmälliseen ja hallittuun toimintaan, minun suunnitteluprosessini on tässä flow’ssa hyvin poukkoilevaa ja sotkuista. Poukkoilevaa siksi, että suunnitellessa saan lisää pieniä ideoita yksityiskohdista ilman että ehdin ajatella jotain yksityiskohtaa edes loppuun asti. Sotkuista siksi, että suunnitellessa levitän kaikki materiaalit sotkuisesti ympäriinsä. Tästä materiaalin levityksestä seuraa yleensä lisää pieniä ideoita, jotka johtavat poukkoiluun, ja näin hamsterinpyörä pyörii.
3. Tauko. Tämä on kriittinen vaihe. Tauko mittaa, miten tosissani olen ideani suhteen. Tauko mittaa toisaalta myös sitä, miten toteuttamiskelpoinen ja realistinen idea on. Tauon aikana en ajattele juuri ideaani lainkaan ja idea väistyy syrjään tärkeämpien asioiden edestä. Tauon pituus riippuu yleensä käytettävissä olevasta ajasta eli idean saamisen ja lahjan antamisen välisestä ajasta. Joskus tauko jatkuu hyvin pitkään tulevaisuuteen yli tämän aikamääreen, jolloin vakuutan itselleni optimistisesti, että toteutan idean ensi vuonna, ja etsin jonkun toisen lahjan tällä kertaa. Jos tauko jatkuu hyvin pitkään tulevaisuuteen, se kertoo, etten ole oikeasti tosissani ideani kanssa tai että se ei ole toteuttamiskelpoinen tai realistinen. Joskus kuitenkin saattaa käydä niin, että kun elämä potkii munasarjoihin ja syyttelen itseäni saamattomuudesta, toteutan ideani vain näyttääkseni maailmalle ja itselleni, että kyllä minä saan aikaiseksi asioita, kyllä minä pystyn!! Tämä blogi on juuri tällaisen itsesyytöksen hedelmä.
4. Todellinen suunnittelu. Jos olen tarpeeksi tosissani ideani suhteen tai idea on tarpeeksi toteuttamiskelpoinen ja realistinen, herään tauolta jossain vaiheessa ajatukseen, että minun pitää oikeasti toteuttaa lahjaideani, mikäli aion antaa sen lahjaksi. Tätä seuraa todellinen suunnittelu, jolloin päätän, missä ajassa lahjan pitää valmistua ja mitä minäkin päivänä tarvitsee tehdä. Joskus (yleensä) tämä vaihe jää kokonaan pois.
5. Toteuttamisen aloittaminen. Alan toteuttamaan lahjaideaa määrätietoisesti.
6. Vastoinkäymisten kohtaaminen. Joku ei yleensä mene niin kuin olen suunnitellut. Vastoinkäymisissä käyn mielen sisäisen kamppailun siitä, onko lahjani sittenkään antamisen arvoinen. Monesti myös joudun tekemään kompromisseja ratkaistakseni ongelmia lahjani toteuttamisessa, mikä saa minut epäilemään lahjani cooliutta. Usein myös aikapaine iskee päälle, koska en ole suunnitellut epäonnistumisia aikatauluuni. Yleensä aikapaineesta johtuen minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa lahjani tekemistä, koska en ehdi keksiä ja/tai ostaa parempaa lahjaa.
7. Viimeistely. Saan lahjan valmiiksi viime tipassa, jolloin ei ole enää aikaa katua. Tässä vaiheessa minulle kuitenkin vasta selviää lahjani todellinen potentiaali. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki tekemäni lahjat olisivat aivan timantteja, vaan joskus silmäni avautuvat sen noloudesta. Joskus tulee tehtyä helmiä, joskus taas tulee tehtyä turhakkeita, jotka jäävät pyörimään kaappiin, kun kukaan ei uskalla heittää lahjaa pois. Sellaista se on.

(Kuva tehty Imgflipin meemigeneraattorilla, imgflip.com.)

Tänä vuonna joululahjanimettömät noudattivat samaa kaavaa, paitsi ideointivaihe oli melko selkeä ja vähemmän tunteellinen, kun aika peruskaavalla mentiin. Sen sijaan tällä kertaa vastoinkäymisissä (eli ompelussa) kävin yllättävän syvissä vesissä. Osittain tähän syvissä vesissä käymiseen vaikutti se, että minulta kysyttiin noin pari kuukautta sitten, että mitä järkeä on tehdä käsitöitä, jos ne epäonnistuvat kuitenkin. Tämä on jäänyt mietityttämään. Tänä jouluna ompeluongelmia kohdatessani mietin paljon, että miksi annan näitä erityisesti lahjaksi ihmisille. Miksen vain tyydy tekemään juttuja itselle, jolloin se ei hävetä niin paljon, jos epäonnistuu tai tulee mokia? Miksi ylipäätään tehdä käsitöitä, jos ei joka kerta pukkaa priimaa?

Kuten alussa viittasinkin epämääräisesti, itselle tärkein syy DIY-lahjojen antamiseen on ollut opiskelijaelämän tuoma tiukka budjetti. Toki tämä ei välttämättä selitä vielä koko tarinaa, koska sinänsä materiaalit eivät ole välttämättä ihan edullisimmasta päästä. Mutta tähän pystyy kuitenkin melko paljon vaikuttamaan. Alushousut ovat kuitenkin niin pienet, että niihin menee suhteellisen vähän tarvikkeita, mikä myös alentaa paljon kustannuksia. Ompelemisessa ehkä kallein sijoitus on kuitenkin ompelukone, joten jos sellaista ei omista valmiiksi tai saa jostain käytettynä halvalla, sitä tuskin alkaa asioikseen hommaamaan säästääkseen myöhemmin rahaa. Aika paljon pitää ommella, että itse tehdyt vaatteet tulisivat oikeasti edulliseksi. Eli täytyy olla jo valmiiksi harrastuneisuutta tai todella paljon intoa opetella, että tekee käsitöitä.

Yksi syy tehdä käsitöitä on jonkinlainen omavaraisuuden tunne. Käsityöt on yksi taito, jolla saatat selviytyä maailmanlopun jälkeisessä maailmassa, kun sivilisaatio sellaisena kuin sen tunnemme on romahtanut. Tosin, jos tekee käsitöitä varautuakseen maailmanloppuun, kannattaa myös opetella tekemään itse kankaita ja lankoja sekä muita tarvikkeita, joista voit luoda maailmanlopun jälkeisiä vaatteita ja nousta uuden sivilisaation muoti-ikoniksi. Suosittelen kuitenkin myös liittoutumaan ihmisten kanssa, jotka osaavat viljellä maata ja/tai metsästää, jotta et kuole nälkää kerätessäsi puuvillan siemenhahtuvia.

Monille varmasti tärkeä syy tehdä käsitöitä on, että muilla ei ole samanlaisia vaatteita. Tätä ainakin monen kuulee sanovan. Itse tehtyjen vaatteiden suunnittelussa ja tekemisessä rajana on vain taivas, fysiikan lait sekä materiaalien saatavuus. Itse asiassa tarkemmin ajatellen rajana on aika monta muutakin lakia, mutta jonkinlainen taiteellinen vapaus on kuitenkin saavutettavissa käsitöiden avulla. Ihmisellä on kuitenkin inhimillinen tarve erottua enemmän tai vähemmän joukosta huomion saamiseksi ja yksi tapa toteuttaa sitä, on pukeutumalla vaatteisiin, joita muilla ei ole.

Itselle ehkä yksi tärkeimmistä syistä tehdä käsitöitä on hyväksynnän ja ihailun saaminen muilta. Tämä pätee siis silloin kun olen onnistunut tekemään jotain hienoa. Tiedän, että tämä on vähän narsistinen syy, mutta toisaalta myös hyvin inhimillinen. Ihmisellä on tarve tulla hyväksytyksi jollain tavalla. Jos sinä teet käsitöitä, on joku varmasti kehunut vaatettasi ja silloin kun olet kertonut sen olevan itse tehty, on kehuja ihaillen sanonut “wau”. Sinä, joka teet käsitöitä, tiedät, miten hyvältä se tuntuu. Se, että joku huomioi aidosti ihastellen vaatettasi, johon olet laittanut paljon aikaasi, vaatettasi, jota olet joutunut monesti muokkaamaan havitellessasi juuri sitä lookia, minkä olet mielessäsi kuvitellut, vaatettasi, jota varten olet opetellut monenlaisia taitoja, että olet voinut saada sen aikaiseksi. Se on sitä ns. voittajafiilistä, kun joku muukin tykkää ja antaa arvostusta taidoillesi.

Pohtiessa kysymystä, miksi vaivautua tekemään käsitöitä, väkisinkin alkaa miettiä, miksi ylipäätään tehdä mitään elämässä. Käsitöiden tekeminen ei kuulu varsinaisesti ihmisen perustarpeisiin nykypäivänä, kun vaatteita voi ostaa suojakseen ja ruumiinsa lämmittämiseen kaupasta. Perustarpeiden täyttämisen jälkeen oikeastaan monenlaiset puuhat ovat samalla lähtöviivalla. Loppujen lopuksi on ihan sama teetkö käsitöitä, pelaatko, luetko vai tuijotatko telkkaria. No, ei ole kyllä oikeasti ihan sama, käsitöiden tekeminen kehittää kuitenkin enemmän esimerkiksi motorisia taitoja kuin telkkarin katselu, ja olen melko varma, että käsitöiden tekeminen ehkäisee paremmin Alzheimeria kuin telkkarin katselu. Minulla ei ole kyllä aiheesta minkäänlaista tutkimusta, johon voisin viitata, joten jos joku osoittaa minun olevan väärässä, polvistun mielelläni tieteen alttarilla. Käsityöt tuovat mielekkyyttä elämään ja opettavat paljon erilaisia taitoja, kuten avaruudellista hahmotuskykyä, ongelmanratkaisua, sinnikkyyttä, unohtamatta käsitöiden tekemiseen liittyvää know-how’ta. Loppujen lopuksi ihminen itse määrittelee, mikä on itselle merkityksellistä ja merkityksetöntä tekemistä ja mitä tavoittelee elämässään.

Erityisesti itse tehtyjen lahjojen antamisessa tärkeintä on mielestäni lahjan viihdearvo. Vaikka joskus tulee tehtyä vähän noloja juttua lahjaksi, on tärkeintä, että pystyy nauramaan itselleen ja tuotokselleen. Korostaakseni lahjan viihdearvoa ostin veljelle ja siskolle joulunimettömiin lahjakortit alusvaateliikkeisiin. Ihan kaiken varalta.

Note to myself:

(Kuva tehty Imgflipin meemigeneraattorilla, imgflip.com.)