Vuoden 2016 joululahjanimettömät vol. 2

Tämän joulun toiset joululahjanimettömät siis osuivat pikkuveljelleni. Tuntuu vähän hassulta käyttää sanaa nimettömät myös miesten boksereista, koska varsinaisesti niillä tarkoitetaan naisten alushousuja, mutta tässä blogissa pyrin edistämään (tai ainakin tuoda sen ihmisten tietoon) nimettömät-sanan käyttöä ja minä voin raflaavasti uudistaa sanan tarkoittamaan myös miesten alushousuja tai oikeastaan alushousuja yleensä. Niin.

Teini-ikäinen veljeni sai tällaiset alkkarit.

Tämä kangas oli mielestäni aivan törkeän hieno ja löysin sen Tampereen käsityömessuilta Kankaisen myyntipisteeltä. Siellä oli myös muita mielestäni aivan mahtavia printtitrikoita ja valitseminen olikin hankalaa, mutta pidättäydyin kuitenkin hamstraamasta, koska minulla on jo valmiiksi melkoinen kasa kankaita. Valitsin kankaan, koska tykkään kissoista. Tykkään myös muistakin eläimistä, joten toivon, että tämä radikaali tunnustukseni ei karkota pois koiranomistajalukijoitani.

Käytin näihin alkkareihin miesten mallialushousuista (joita käytin ensimmäisten nimettömien tekemiseen) tekemiäni kaavoja, jätin vain saumavarat pois, jotta niistä tulisi hieman pienemmät veljelleni. En ehtinyt tehdä nimettömiä loppuun asti nykyisessä asuinkunnassani Tampereella vaan raahasin leikatut kappaleet kotikonnuilleni Kainuuseen. Osittain tämä oli myös taktikointia, koska äitilläni on saumuri ja parempi ompelukone kuin minulla. Kerkesin tehdä etumuksen valmiiksi omalla koneellani, mutta koneeni joustosauma sain kissatrikoon venymään jonkin verran ja sitä myötä vähän mutkittelemaan. Sitä ei onneksi huomaa lopputuloksessa.

Surruuttelin sitten saumurilla loput kappaleet yhteen ja sain erinomaiset joustavat saumat ilman tappelua. Tosin välillä kyllä joku hepuli saumuriin iski, kun tuli ajoittain sellaisen näköistä jälkeä, että joku osa tikkauksesta ei toiminut, mutta koska äiti vain kohautti olkapäitä näille ongelmilleni, en itsekään perehtynyt sen kummemmin, mistä nämä johtuvat vaan aloitin alusta.

Saumuri on minulle vähän mystinen laite. Olen pienestä pitäen oppinut siihen, että saumurilla vaan ommellaan ja sitten jos tulee joku ongelma, niin huudetaan äitiä. Ompelukoneen ongelmia osaan kuitenkin ratkaista, mutta en ole ikinä nähnyt edes vilaukselta saumurin ohjekirjaa. En edes tiedä, voiko saumurilla tehdä muuta kuin ommelle joustavia saumoja. Voisiko sillä esimerkiksi huolitella reunoja muuten kuin vain ajaa reunat samalla ompeleella? Lisäksi se automaattinen reunan leikkaus on melko pelottava asia. Ala-asteella on pari kertaa pienen huolimattomuusvirheen takia mennyt koko työ pilalle, kun on tullut reikä työn keskelle. Saumurilla ompelu on aina vähän sellainen elämän ja kuoleman kysymys. Siinä joko onnistuu täydellisesti tai epäonnistuu katkerasti ja joutuu aloittamaan alusta. Siinä ei auta alkaa purkaa ommelta, jos työssä on reikä. Pahimmillaan epäonnistuessaan masentuu niin pahasti, ettei pystykään aloittamaan alusta. Tai siinä meni viimeiset kankaat, jotka on ostettu jo vuosia sitten, joten lisäkankaan saanti mahdotonta. Tämän takia saumurilla ajeluun liittyy melko suuri jännitysmomentti. Melko epävarma olo siis tuli, kun äiti ehdotti, että ottaisin saumurin mukaan Tampereelle.

Olen huomannut, että näissä käyttämissäni kaavoissa on jotain hämärää (ts. kaavoja tehdessä mallialushousuista kaavoja tein jotain väärin), koska nyt toisella kertaa, kun näitä kaavoja käytän, kohtaan tällaisen eriskummalliset asian, että etumus on merkittävästi pidempi kuin muut kappaleet.

(Ensimmäistä kertaa näillä kaavoilla siis tein avopuolisoni nimettömät, joista kerron ensi kuussa lisää.) Ekalla kerralla ajattelin, että tein vain jonkun virheen, mutta nyt olen melko varma, että kaavoissani on jotain vikaa. Tätä asiaa pitää alkaa tutkimaan. Selviydyin kuitenkin tästä vain leikkaamalla ylimääräisen pois. Silti joka kerta, kun joutuu leikkaamaan noin paljon, epäilyttää, että on tehnyt jotain väärin.

Enää jäljellä ei ollut oikeastaan muuta kuin reunojen huolittelu. Vaihdoin äidin ompelukoneeseen. Koska halusin joustavan sauman, valitsin huolitteluompeleeksi kolmipistosiksakin. Siksak ei kuitenkaan toiminut niinkuin olisin halunnut, vaan se hyppäsi joissakin kohtaa.

Pyysin äiti avuksi. Äiti sanoi, että kun kangas on kolminkertainen (niin kuin minulla oli), niin sen pitäisi toimia. Sitten äiti sabotoi ainutta pientä koetilkkuani, mutta en voi kertoa miten, koska äiti uhkasi laittaa kaikki lapsuuden kuvani nettiin, mikäli kirjoitan siitä blogissani. Joissakin kohtaa ommel kuitenkin hyppi siitä huolimatta vaikka kangas oli kolminkertainen, mutta ajattelin antaa asian olla ja tuudittauduin ajatukseen, että tuskin veljeni edes huomaa hyppyjä. Kissaboksereiden autenttisuutta lisäsi aidot kissankarvat, joita äidin kissat levittelevät tahattomasti.

Huhhuh, tämä kirjoitus on kyllä sisältänyt paljon syviä tunteita (saumurilla ompelusta) ja radikaaleja mielipiteitä nimettömät-sanan käytöstä ja eläimistä. Toivottavasti en nyt loukannut ketään. Toisaalta olen avoin keskustelulle, koska se ei ole kovin vilkkaana käynyt viime aikoina kommenttiosuuksissa.

Note to myself:

• Selvitä, mikä ongelma on kaavoissa.
• Kaksoisneulaa voisi vielä kokeilla, jos se olisi mahdollista saada jotenkin toimimaan koneessani, kun siksak ei toimi oikein hyvin huolittelussa.

Kohti laatua ja sen yli!

Vuoden 2016 joululahjanimettömät vol. 1

Olisi ollut luonnotonta olla tekemättä jollekin joululahjaksi nimettömät, joten totta kai sellaiset päätyivät lahjalistalle. Tänä vuonna uhreiksi valikoituivat pikkuveli ja –sisko. Aloitetaan varhaisteini-ikäisen siskoni nimettömistä.

Materiaali oli ihanan pehmeää ja ohuehkoa puuvillasekoitetta ja kaavat olivat aikaisemmista kaavoista muokatut. Siis niistä kaavoista, joista olin tehnyt aikaisemmat naisten alkkarit itselleni ja lahjaksi.

Muokkasin vähän näitä kaavoja ja leikkasin pois sivuilta ylimääräisiä.

En tiedä, mikä aivopieru oli saanut minut tekemään näihin kaavoihin vinot sivut. Tai tiedän, jotenkin ajattelin virheellisesti, että ne myötäilisivät paremmin lantion muotoja. Seuraava piirros konkretisoi paremmin, miksi tämä ajatus on virheellinen.

Tästä päätellen siis sivujen on hyvä olla suorat.

Korjasin myös haarakiilan vastaamaan etukappaleen haaraosan leveyttä.

Tämän pitäisi olla perusjuttuja kaavoja tehtäessä, mutta en jostain syystä tullut tätä ajatelleeksi aikaisemmin. Kangasta leikatessani tein haarakiilaan myös hieman pidemmät saumavarat, koska huomasin omissa nimettömissäni, että haarakiila saattaa kutistua ja vetää yläreunaa alaspäin.

Tässä projektissa helppoa oli oikeastaan kaikki muu paitsi ompeleminen. Ompeleminen oli hankalaa siksi, että kangas oli ohuehkoa trikoota ja minun ompelukoneeni ei ole hyvä tällaisen kankaan, tai ylipäätään joustavan kankaan ompeluun.

Yritin monenlaisia temppuja, että saumoista tulisi hyvät. Yritin trikoolle tarkoitettua pallokärkistä neulaa ja tavallista neulaa. Minulla olisi ollut myös kaksoisneula, mutta vaikka sen pitäisi olla ah-niin-helppoa käyttää, niin minun ompelukoneessa ylälangat menevät jossain vaiheessa solmuun (kyllä, siitäkin huolimatta, vaikka olen asettanut ne purkautumaan eri suuntiin), enkä enää keksi, miten se voisi toimia. Ja minä en siis ole ihminen, joka luovuttaa helpolla näissä asioissa, yritin siis useaan kertaan vähän erilaisella langanpujotuksella, jos se olisi auttanut, mutta ei. En siis edes yrittänyt kaksoisneulaa nimettömien ompelemisessa. Halusin saada edes jokseenkin joustavan reunan, joten suoralla en voinut ommella, mutta siksakilla olisi tullut vähän turhan harvaa tikkausta kappaleiden yhdistämiseen. Kerron myöhemmässä postauksessa avopuolisoni alkkareissa, miksi siksak ei ole oikein hyvä kappaleiden yhdistämiseen. Ompelukoneessani oli myös oma, joustavalla kankaalle soveltuva ommel. Tämä toimi jokseenkin hyvin, mutta koska kangas oli ohutta, kone kuroi kangasta vähän rumasti. Kangas oli myös vähän hankala saada juoksemaan paininjalan alla nätistä, vaan se jäi usein paikoilleen neulan survottavaksi alapuolan aukkoon. Sitten keksin laittaa paperin molemmille puolille kangasta ja ommella paperin läpi, jotta kangas luistaisi paremmin paininjalan alla ja jotta ompeleesta tulisi nätimpää. Ja onnekseni tämä niksi toimi!! Huono puoli tässä niksissä oli kuitenkin paperin repiminen pois ompeleesta, se ei nimittäin lähtenyt ihan helposti. Se oli kuitenkin vaivan arvoista, koska en olisi muuten saanut mitenkään siistiä ommelta.

Kun aikaisemmin valittelin siitä, etten osaa oikein huolitella pitsien reunoja, niin nyt päätin ommella ne siksakilla yhteen.

Pitää jossain vaiheessa kysellä pikkusiskolta, että painavatko ne epämiellyttävästi. En osannut niitä kuitenkaan huolitella paremmin, vaan ne jäivät törröttämään vähän rumasti.

Yläreunan pitsin onnistuin kuitenkin huolittelemaan paremmin, mutta nimettömien sisäpuolen reunaan tuli syrttyä, kun samasta kohdasta ompelin useammin.

Näissä alkkareissa kuitenkin ensimmäistä kertaa muistin vaihtaa langat pitsejä ommellessa sisäpuolen ja pitsin värin mukaan. Tämä oli sellainen ehdoton self five -hetki. Samoin kuin se, että ompelin rusetin solmusta läpi kiinni nimettömiin ja itse asiassa vielä parista muustakin kohdasta, ettei varmasti irtoa tai purkaudu. Ah, mitä onnistumisia!

Note to myself:

Ratkaise kauniin joustavan ompeleen ongelma jotenkin, koska paperi välissä ei ole kestävä ratkaisu.

Huomenna kerron pikkuveljeni alkkareista.

P.S. Jos joku lukijoista on ratkaissut ongelmia, joita kohtaan ja kuvailen blogissani, kannustan kertomaan niitä minulle kommenttiosioissa tai sähköpostitise osoitteeseen jenninnimettomat@gmail.com! Olen erittäin kiitollinen, jos minun ei tarvitse hakata päätä seinään yrittäessäni keksi ratkaisuja, koska tarvitsen aivosolujani vielä pitkään tulevaisuudessa!

Liian-Cher-malliset nimettömät

Samalla kertaa syksyllä 2016, kun korjasin omat venähtäneet nimettömäni, tein myös itselleni uuden malliset nimettömät. Kaavat tein eräistä bikinin alaosastani, joiden mallista tykkäsin kovasti. Lopputulos oli tämä.

Epäonnistuin todennäköisesti kaavojen tekemisessä, koska näistä tuli aivan liian korkeavyötäröiset nimettömät. Liikaa kasari- ja ysärivibaa ja Cheriä. Biksun alaosani ei siis ole näin korkeavyötäröinen. Materiaalina toimi tekokuitu- tai viskoosikangas (Eurokankaan palalaarin kyljessä ei ilmoiteta kankaan koostumusta). Taakse ompelin vähän rusetteja ja näköjään taas meni vähän vinoon.

En tiedä oikein, että mikä siinä on, etten saa pari rusettia suoraan! Minulla on aina ollut tähän mennessä todella hyvä silmä suoruuden suhteen, mutta joku reality distortion field iskee silloin, kun ompelen pieniä rusetteja, ja lopputulos on vino, vaikka suoraa suunnittelin.

Ja ai niin, unohdin muuten kertoa viimeisessä postauksessa rusetti-episodista korjaamieni nimettömien kanssa. Pesukone tuhosi muutakin kuin kankaan, nimittäin rusetin. Se rusetti purkautui. Siis se solmu, mikä siinä rusetin keskellä on, aukesi. Kyllä! Vaikka mielelläni syyttäisin rusettitehdasta tästä vääryydestä, niin saattaa olla, että tämä oli kuitenkin minun vika. Ajattelin nimittäin ommella rusetin “huomaamattomasti”, enkä tehnyt neulalla pistoja läpi rusetista, vaan ompelin vain rusetin takaosan kiinni, niin ettei rusetin etupuolella ollut pistoja. Vaikka ajatus oli kaunis, niin tämä oli selkeästi virhe ja pesun jälkeen rusetin avautunut nauha roikkui jykevästä ompeleesta. Eli rusetti täytyy ommella aina läpi rusetin. Masentuneena jätin rusetin kokonaan ompelematta yläreunan korjaamisen jälkeen. Pesu on kyllä pilannut paljon vaatteita ja nyt minun nimettömäni. Voi kunpa alushousuja ei tarvitsisi ikinä pestä!

En tiedä, huomaako tuosta ensimmäisestä kuvasta, mutta nuo lahkeet ovat hieman erikokoiset. Minä kyllä leikkasin ne samankokoisiksi ja samankokoisia ne olivatkin siihen mennessä, kunnes kiinnitin niihin elastiset pitsit. Lahkeiden pitsien kiinnittäminen ei ole sitten ihan mikään kakkupalanen. Siis jotta niistä lahkeista tulee sellaiset sopivan napakat ja että se lahje ei lörpähdä ompelemisen jälkeen, täytyy pitsiä hieman venyttää ommellessa. No tälle “hieman venyttämiselle” ei ole olemassa mitä voimavakiota, vaan tämä on ompelijan itsensä päätettävissä. Todennäköisesti ammattiompelijoiden sormet on kuitenkin kalibroitu tähän elastisen pitsin venyttämiseen, jota ompelijaopistossa treenataan ankarasti. Koulua ei varmaan pääse läpi ellei osaa venyttää pitsiä aina vakiovoimakkuudella. Minä en ole harjoitellut tätä venyttämistä ja enkä selkeästi osaa hallita voimiani, koska toisessa lahkeessa osasin venyttää sopivasti pitsiä, mutta toisessa en venyttänyt tarpeeksi ja lahje lörpähti.

Tämän lisäksi ompelin lahkeet eri tavalla. Toisen lahkeen ompelin vain suoralla ompeleella käännettyyn reunaan.

Lopputulos oli vähän rumannäköinen, varsinkin kun ompelukoneeni välillä vähän hepuloi joissain kohdissa (syrtty saumassa sisäpuolella). Tätä ei kaunistanut myöskään se, että en vielä tähänkään mennessä hoksannut vaihtaa sisäpuolen lankaa sisäpuolen väriin sopivaksi. Tässä lahkeessa en myöskään muistanut venyttää pitsiä, joten tämä lahje lörpähti ja näyttää siksi isommalta.

Toisessa lahkeessa keksin siksakata ensin pitsin oikealle puolelle reunaan kiinni ja sitten kääntää ja ommella suoralla.

Tässä lopputulos oli mielestäni parempi ja vähän jämäkämmän oloinen ja ennen kaikkea venytin pitsiä tarpeeksi! Mutta edelleen lopputulos ei ole kaunein mahdollinen, kun en edelleenkään vaihtanut sisäpuolen lankaa sopivan väriseksi. En kuitenkaan jaksanut purkaa toisen lahkeen pitsiä ja tehdä sitä samalla tavalla kuin tätä, olin jo niin kyllästynyt pitsien kiinnittämiseen. Ajattelin, ettei lahkeiden kokoero päällä näy. Voin kertoa, että olin väärässä: Kyllä se kokoero näkyy ja tuntuu.

Note to myself:

• Ompele rusetit aina solmusta läpi.
• Venytä aina pitsiä jonkin verran ommellessa niitä paikoilleen.
• Älä käytä enää ikinä näitä kaavoja, ellet hae Cher-lookkia.

En ole kyllä ihan varma, mitä ajattelin, kun tällaiset maailmaan tein.

Laadunvalvontaa

Joo, no ei menny niinku Strömsössä. Viime kerralla kirjoitin kevään 2015 nimetönprojekteista, jossa tein synttärinimettömät ystävättärelleni ja samalla myös itselleni (Unohdin muuten viime kerralla mainita, että käytin samoja kaavoja, joita olin käyttänyt ensimmäisten nimettömien tekemiseen siskolleni. Kätevää, että ystävättäreni on saman kokoinen). Omiin nimettömiini en laittanut yläreunaan pitsiä vaan huolittelin sen ainoastaan siksakilla, että sauma säilyy joustavana. Tämän piti olla tällä taputeltu ja elämässä eteenpäin!

Mutta eipä ollutkaan. Kun alkkarit olivat käyneet ensimmäisessä pesussa, yläreunan sauma lörpähti niin, etteivät nimettömät enää pysyneet päällä. Lähtökohtaisesti yksi alkkareiden tärkeimmistä ominaisuuksista on, että ne pysyvät päällä, eivätkä tipahda esim. kävellessä, joten tätä virhettä ei pystynyt millään ohittamaan olan kohautuksella. Jos jotain hyvää, niin tavoittelin sellaisia alushousuja, jotka eivät puristaisi lantion kohdalta, ja nämä alkkarit eivät todellakaan puristaneet lantion kohdalta, joten siihen tavoitteeseen päästiin. Masennuin kuitenkin tästä vastoinkäymisestä niin, että en tehnyt nimettömiä yli vuoteen. Venähtäneet alkkarit jäivät pyörimään vaatekaappiin ja odottamaan, että tekisin asialle jotain.

Alkusyksystä 2016 päätin kaivaa luurangot kaapista ja tehdä venähtäneille nimettömille jotain. Luonnollisin (ja varmaan myös helpoin) ratkaisu ongelmaanhan oli, että laitan elastisen pitsin yläreunaan ja kuron sen avulla venähtäneen osan kuosiin. Ja niin teinkin. Lopputuloksesta tuli tällainen.

Nämä näyttävät kuvassa vähän irvokkailta, mutta päällä ne istuvat oikein hyvin. Valitsin yläreunaan aika leveän pitsin, koska pesussa kävi myös niin, että alkkarit kutistuivat pituudesta ja yläreuna asettui alemmas, mitä sen oli alunperin tarkoitus asettua, joten ajattelin kompensoida sitä vähän leveämmällä pitsillä. Pitsi on itse asiassa hiuspanta, joita ostin joskus jostain alennusmyynnistä. Siksakkasin pitsien reunat yhteen näin.

En kuitenkaan siksakannut lahkeiden reunoissa olevien pitsien päitä yhteen ja ne näyttävät nyt pesun jälkeen tältä.

En siksakannut niitä osittain sen takia, että olin vähän laiska ja sorruin taas omaan optimismiini. “Kyllähän ne pysyy ihan hyvänä”, ajattelin. Ei pysynyt. Osittain en siksakannut niin myös sen takia, että ajattelin, että ne painaisivat jotenkin epämukavasti. Kun yritin tutkia omia kaupallisia alkkareita (jotka eivät olleet likapyykkikorissa), huomasin, että niissä nimettömissä, joissa oli pitsi lahkeissa, pitsi ei mennyt koko lahkeen ympäri, vaan päättyi esim. etukappaleeseen. Huom, nämä olivat siis eri malliset nimettömät kuin ne, jotka tein. Joten pikaisella tutkimisella en saanut ratkaisua ongelmaan. Ehkä kokeilen tunnollisesti siksakata reunan ja testaan, miten paljon se käytössä häiritsee.

Note to myself:

Älä ole naiivi ja tee ratkaisuja, joiden tiedät syvällä sisimmässäsi olevan vääriä! (Tämä viitaten huolitteluongelmiini, mutta pätee myös elämässä.)

Näillä eväillä laatua kohti!

Synttärinimettömät ystävättärelle

Kevääseen 2015 mennessä olin puhunut ystävättärelleni useaan kertaan, että miten hieno juttu olisi alkaa tehdä itse alushousuja ja ystävättäreni syntymäpäivien lähestyessä päätin pyöräyttää hänelle nimettömät lahjaksi. Tällaiset niistä sitten tuli. (Pahoittelen edelleen kuvien laatua ja vähyyttä, mutta en tullut ottaneeksi paljoa kuvia tehdyistä nimettömistä ennen tätä blogia. Lupaan ottaa enemmän, kun teen seuraavia nimettömiä.)

Minulla oli joululahjanimettömistä jäljellä vielä samaa puuvillatrikoo kukkakangasta ja tiesin ystävättäreni suosivan puuvillaisia alushousuja, joten valinta oli aika selkeä, kun muuta puuvillatrikoota ei ollut. Päädyin punertavan violettiin pitsiin ja lahkeisiin laitoin kerman väristä pitsiä. Laitoin myös kaksi keltaista ruusua, jotka näköjään tulivat taiteellisesti vinoon.

Tällaisessa paketissa nimettömät tulivat.

Ja ettei jää epäselväksi, keneltä lahja on.

Samoilla lämpimillä tein myös itselleni alushousut samasta kankaasta ja niistä tuli tällaiset.

Itselleni laitoin toiseen lahkeeseen punaisen pitsin ja toiseen valkoisen ja yläreunan pitsin jätin kokonaan pois. Huolittelin yläreunan vain siksakilla. Omien alkkareiden pitsien ompelussa muuten huomasin, että vanhan ompelukoneeni siksakin leveys ei näköjään pidä, varsinkin jos ompelee vähän rivakampaan tahtiin. Eli vaikka yritin laittaa siksakin leveydeksi 5, se siitä huolimatta vähitellen (tai oikeastaan melko nopeasti) kapeni minimiin. Kyllä ärsytti. Ystävättäreni alushousuissa päätin käyttää kolmipistosiksakkia, joka piti leveytensä.

Tältä näyttää kämpillä, kun luovuuden hyökyaalto pyyhkäisee ylitseni. Jälkeenpäin säälin kämppiksiä.

Note to myself:

Ystävättäreni alushousuissa tuli tehtyä myös melko aloittelijamainen virhe: Lahkeiden suissa ompelin pitsin myös sisäpuolelta tummalla langalla. Olisi pitänyt vaihtaa puola vaaleaan, niin olisi näyttänyt kivemmalta. Olisi myös pitänyt leikata ylimääräisen kankaat pois sisäpuolen käänteistä, niin olisi tullut kivemman näköinen. No, onneksi se on sisäpuolella.

Tämän isompia vastoinkäymisiä en tällä kertaa oikeastaan kokenut. Vai koinko? To be continued…

Ensimmäiset nimettömät

Ensimmäiset nimettömät

Tässä ne ovat ensimmäiset tekemäni nimettömät.

Tein ne vuonna 2014 joululahjaksi siskolleni ja hänen avopuolisolleen. (Pahoittelen kuvan laatua.)

Ne valmistuivat seuraavasti:

Olin tullut kotiin Kainuuseen joulua viettämään pari päivää aikaisemmin ennen jouluaattoa Jyväskylästä, jossa silloin opiskelin. Olen monena vuonna tehnyt itse joululahjoja sukulaisille ja ystäville ja nyt olin vihdoin päättänyt, että nyt teen ensimmäiset alkkarit. Päätin, että tulkoon niistä tiimialkkarit eli tein molempien alushousut samasta kankaasta. Kankaan olin ostanut näitä alushousuja varten jo vuosi tai pari sitten Eurokankaan palalaarista ja se oli kukkakuvioinen puuvillatrikookangas. Vaihtoehtona oli myös viskoosinen ruskea ornamenttikangas, mutta mielestäni tuo kukkakuvio sopi paremmin siskon ja hänen avopuolisonsa sielun maailmaan.

Jos en ihan väärin muista, niin aloitin projektin 23.12 illalla. Olen yleensä ollut… mitenköhän tämän sanoisi niin, että en pelästyttäisi tulevaisuuden työnantajia… kehittyvää sorttia aikataulujen suunnittelijana, mutta siihen oli varmasti monia itsestä riippumattomia syitä, miksi tilanne johti siihen, että aloitin projektin vähän tiukalla aikataululla. Mutta itseni tuntien luulen, että suurin syy oli optimismi. Mikä tässä nyt pieleen voisi mennä?

Kaavat minulla oli kuitenkin valmiina. Naisten alushousujen kaavat olin kloonannut hyvin istuvista omistani ja olin ostanut kaupasta alennuskorista halvimmat alushousut, joiden malli oli helppo ja omaa silmää miellyttävä. Miesten alushousut purin vain osiin ja ladoin kankaalle leikkaamista varten.

Naisten alushousujen tekemisessä ei ollut oletettavasti juurikaan ongelmia. Haarakiilan ompelussa piti vähän miettiä, että missä järjestyksessä sen tekisin, etten joudu useaan otteeseen ompelemaan samasta kohdasta, että saumasta ei tulisi liian paksua. Ompelin kaiken äitin saumurilla, paitsi pitsit. Ajattelin ommella pitsit, kun olen saanut myös miesten alushousut samaan tilanteeseen.

Mummo tuli kyläilemään, kun olin keskivaiheilla luomusteni valmistusta, ja kysyi: “Kai sinä teet noita ensi vuoden jouluksi?” “Eiku nyt huomiseksi!” vastasin, enkä sanonut ääneen sitä, mitä todella ajattelin. Enkä aio sanoa nytkään.

Miesten alushousutkin piti olla melko easy peasy lemon squeezy, siinä ei kuitenkaan ole mitään erityisen hankalaa, enemmän vain koottavia osia. Kun olin saanut osat kasaan ja jäljellä oli lahkeiden huolittelu ja kuminauhakujan ompelu, huomasin aivan painajaismaisen ongelman: LAHKEET OLIVAT ERI KOKOISET!!! Pakotin pikkuveljeni sovittamaan alushousuja ja epätoivoisesti toivoin, että ehkä toinen lahje on vain liian iso, jolloin kaventaminen olisi pienellä vaivalla tehtävissä. Pikkuveli kuitenkin artikuloi ääneen faktan, jonka pieni sisäinen realistinikin tiesi: “Ei tuu mahtumaan.” Ei. Ei. EI…

En muista, itkinkö vai nauroinko, mutta ehkä se oli jotain siltä väliltä tai molempia. Arvelen, että olin dramaattisen epätoivoinen n. 10 minuutin ajan, koska niin yleensä käy minulle vastoinkäymisen kohdatessani, mutta sitten skarppasin. Nyt ei pidä vaipua epätoivoon. Nyt pitää ajatella ratkaisukeskeisesti. Kello alkoi lähennellä jo yhtätoista ja aikani mittailtuani keksin, että kiilahan siihen haaran kohtaan pitää laittaa, että saisin levennettyä lahjetta. Mutta jos pistän kiilan vain pienempää lahkeeseen, tulee alushousuista epäsymmetriset ja hölmön näköiset. Niinpä päätin laittaa kiilan myös lahkeeseen, jossa ei ollut mitään vikaa, symmetrian takia. Valitettavasti minulla ei ole valokuvaa tästä patentistani, joten yritän demonstroida keksintöäni alla olevalla piirroksella:

Puoleen yöhön mennessä olin saanut asennettua kiilat onnistuneesti. SELVISIN! Väsyneenä, mutta hyvillä mielin jätin nauhakujan ompelun ja viimeistelyt aattopäivään, vaikka salaa toivoinkin, että tonttu olisi ne nukkuessani yön aikana ommellut.

Aattopäivä tuppaa olemaan täynnä valmisteluja ja rituaaleja, joten yritin viimeistellä alushousuja joka välissä, missä pystyin. Lopulta kävi kuitenkin niin, että sisko ja avopuoliso istuskelivat toisessa huoneessa samalla, kun minä toisessa huoneessa ompelin pitsejä alkkareihin. Ompelin naisten alushousuihin pitsit vyötäröön ja lahkeisiin ja kaikkiin eri väriset. Miesten alushousuihin ompelin myös lahkeisiin pienet punaiset pitsit. Eli sellaiset miehekkäät pitsit. Käytin molemmissa elastisia pitsejä. Sitten vaan lahjat pakettiin ja ruokapöytään!

Lahjojen vastaanottajat näyttivät tyytyväisiltä lahjoihinsa tai sitten olin vain itse niin innoissani antamistani alkkareista, että en enää muista, mitä se tilanne todellisuudessa meni. ;)

Jälkiviisastelua

Kohtasin siis ongelmia erityisesti miesten alushousujen tekovaiheessa ja analyyttisena ihmisenä pohdin, mistä ne oikein johtuivat. Keksin vaihtoehtoisia selityksiä:

1. En tarkistanut kaava-alkkareiden purkamisen jälkeen, että olivatko kaikki osat symmetrisiä keskenään, joten voi olla, että leikkasin ne epäsymmetrisesti osiin. Virhe.
2. Koska kyseessä olivat halpis-alushousut, joita käytin kaavana, eivät ne todennäköisesti olleet laadukkaat, joten on mahdollista, että saumat kiersivät jo valmiiksi niissä.
3. En muista enää, miten tarkka olin langan suunnan suhteen leikatessa, joten voi olla, että osa ongelmista johtui tästä, tosin en pidä tätä todennäköisenä vaihtoehtona. Vaikka langan suunta olisi ihan päin sitä itseään, ei se voi vaikuttaa niin paljon lahkeiden koko eroon. Joten uskon, että virhe tapahtui jo leikkausvaiheessa.

Note to myself:

• Tee paperiset kaavat, äläkä oikaise ottamalla suoraan vaatteesta kaavoja.

Tiede on luonteeltaan itseään korjaavaa, niin myös minäkin.