Usein ongelmani ompelussa johtuvat vanhasta ompelukoneestani. Tai kankaasta, jota ompelen. Riippuu, miten asiaa katsoo. Mutta usein en kuitenkaan voi vaihtaa kangasta välttääkseni ongelmia, koska nimettömät on käytön kannalta miellyttävintä tehdä ohuehkosta joustavasta kankaasta, eli juuri sellaisesta laadusta, mitä ompelukoneeni harvoin hyvällä ompelee. Sinänsä myöskään ompelukonetta en pysty vaihtamaan tilapäisten finanssiongelmien takia, joten jatkan ompelukoneella yhteensopimattoman kankaan ompelua ja valitan siitä internetissä niin kuin kunnon ihmiset tekevät. Tässä kirjoituksessa kuitenkin kerron, miten sain rakkaan maanvaivani.
Olin 2013 kesällä West Coast roadtripillä eli kiertelemässä Pohjanmaata lomailumielessä, koska en ollut sielläpäin aikaisemmin käynyt. Noin puolessa välin reissua Porin torilla silmiini osui kahden vanhemman rouvan myyntipiste, osittain siksi, että torilla ei ollut paljon myyjiä. Katsellessani tavaroita näin tulevan ompelukoneeni. Minulla ei ollut silloin omaa ompelukonetta, vaan ompelin äitini ompelukoneella, jonka olin “lainannut” itselleni. Rouva kertoi koneen olevan vanha, mutta toimiva, hänen silloin hiljattain edesmennyt ystävänsä oli ommellut ompelukoneella loppuun asti. Ohjekirjaa myöten kaikki oli tallella ja hintaa ompelukoneella oli vain 30 euroa. Ompelukone itsessäänkin vaikutti käyttööni sopivalta, sillä pystyi tekemään kaiken, mitä kotiompelemisessa tarvitsi. En tietenkään voinut ohittaa näin hyvää tarjousta, vaan kiisin pankkiautomaatille nostamaan rahaa samalla kun rouva pakkasi ompelukoneen pahvilaatikkoon. Maksoin tyytyväisenä ja kannoin ompelukoneen autoon. Roadtrip jatkui onnellisesti.
Pari viikkoa West Coast roadtripiltä palattuani ajattelin testata uutta ompelukonettani. En ollut avannutkaan laatikkoa sen jälkeen, kun myyjä pakkasi sen. Koottuani ompelukoneen ompelukuntoon aloin etsiä laatikosta ohjekirjaa ja tarvikelaatikkoa, mutta laatikossa ei ollut enää yhtikäs mitään. Minulla ei siis ollut ohjekirjaa, josta olisin nähnyt, miten tätä konetta käytetään! Paketista puuttui myös muita olennaisia osia, kuten erilaisia paininjalkoja, joita tarvikelaatikossa oli. Myyjä oli siis unohtanut pakata ohjekirjan ja tarvikelaatikon. Sain aikamoisen kohtauksen, kun tämän tajusin, etten osaa ja pysty käyttämään ompelukonetta ilman ohjekirjaa ja osia. Kone oli vielä pahimmoilleen niin vanha ja merkki vähän tunnettu, joten arvelin, että ompelukoneliikkeessä asialle ei pystytä tekemään mitään. 10 minuutin kohtauksen jälkeen aloin taas ajatella järkevästi. Virhe oli täysin inhimillinen, eikä tilanne muutu miksikään, vaikka kuinka meuhkaisin. Mietin kuitenkin, olisiko jotain asialle tehtävissä. Onko minun mitenkään mahdollista millään keinolla saada ohjekirjaa ja tarvikelaatikkoa takaisin? Olisin tietenkin voinut lähteä takaisin Poriin ja toivoa, että myyjä olisi torin vakiomyyjiä ja olisi myymässä useampana viikkona. Tämä olisi ollut kuitenkin melko kallis ratkaisu ja oli muutenkin hyvin epävarmaa, olisinko edes löytänyt myyjää. Sitten mietin, saisinko myyjään yhteyden jotenkin muuten, puhelimella tai vaikka sähköpostilla. Rouva oli sen ikäinen, että hänellä tuskin on Facebook-profiilia tai nettisivuja, jotka olisivat ehkä jopa saattaneet löytyä nopealla googlettelulla. En tiennyt myöskään rouvan nimeä, joten en olisi voinut lähettää hänellä sähköpostia tai hakea numeropalvelusta puhelinnumeroa. Sitten keksin, että ainoa, joskin hyvin, hyvin epävarma vaihtoehto olisi laittaa paikallisiin lehtiin ilmoitus. Ilmoitukset ovat kylläkin kalliita, mutta monissa lehdissä on jonkinlainen kuuloluuri/huutoloota/tekstarit yms. -palsta, johon ihmiset voivat lähettää lyhyitä viestejä. (Kainuussa tätä palstaa sanotaan kuuloluuriksi, joten tulen käyttämään sitä yleisnimenä kyseisen konseptin palstoille tästä edespäin.) Otin siis selvää Porin paikallislehdistä ja niiden kuuloluureista, ja lähetin niihin viestin, jossa pyysin ompelukonemyyjää ottamaan yhteyttä minuun ja liitin viestiin numeroni. Tiesin, että viesti ei todennäköisesti ikinä saavuttaisi myyjää, mutta olinpahan tehnyt voitavani.
Noin viikko kuuloluureihin lähettämäni viestin jälkeen tuli minulle tuntemattomasta numerosta puhelu. Vastasin ja siellä oli kuin olikin ompelukoneeni myyjä! Siinä vaiheessa en edes muistanut koko viestiä, joten soitto tuli minulle todella iloisena yllätyksenä. Myyjä kertoi, että torin vahtimestari oli nähnyt viestin ja kysyi ohimennen, että olivatko rouvat sattuneet myymään ompelukonetta. Myyjä ei itse ollut nähnyt viesti, mutta tunnisti itsensä, kun vahtimestari kertoi viestin sisällön. Hän siis kaivoi lehdestä numeroni ja soitti minulle pahoitellen kovasti tapahtunutta. Hän oli myös itse huomannut liian myöhään, että ohjekirja ja tarvikelaatikko olivat jääneet. Sovimme, että hän lähettäisi ohjekirjan ja tarvikelaatikon minulle, eikä hän ottanut tästä postimaksuakaan. Näin sain viikon sisällä ohjekirjan ja tarvikelaatikon takaisin ja pääsin aloittamaan hohdokkaan yhteiselon ensimmäisen ompelukoneeni kanssa!
Note to myself:
- Näin jälkeenpäin olen huomannut, että ompelukoneet toimivat melko yleismaailmallisesti, joten ompelukoneen toiminta on melko helposti pääteltävissä ilman ohjekirjaakin kun vain rohkeasti yrittää. Tosin jos esimerkiksi langanpujotus epäonnistuu, saattaa viettää kauan aikaa pohtien, mikä meni vikaan. Vaikka ohjekirja on hyvin paljon vähemmän arvokasta kuin kulta (tai riippuu kullan painosta), en silti suosittele kenellekään ohjekirjasta luopumista ihan vain jo pelkästään siksi, jos joskus tulee ompelukone myytyä eteenpäin.
- Ompelukoneen tarvikkeet ovat myös melko yhteensopivia, joten vanhaan ompelukoneeseenikin olisi saattanut löytyä tarvittavat paininjalat ynnä muut osat ompelukoneliikkeistä.
Älä ikinä aliarvioi kuuloluurin voimaa!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti