Epäonnistuneita villapaitoja

Tällä viikolla sain valmiiksi villapaidan, johon olin 100 % tyytyväinen. Tämä tapahtui ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuten aikaisemmin olen kertonut, ompelu ei siis ole pääasiallinen käsityötapani, vaan neulominen. Olen neulonut lastentarhaikäisestä lähtien enemmän tai vähemmän, yläkoulusta lähtien vähintäänkin talvet. Pääasiassa teen lyhyehköjä projekteja, kun villasukkia, lapasia, pipoja ja huiveja kirjoneuleella tai kuvioilla tai ilman, mutta tässä muutaman vuoden sisällä olen alkanut vihdoin löytää enemmän kärsivällisyyttä villapaitoihin. Ongelmitta villapaitojen neulominen ei kuitenkaan ole sujunut, joten ajattelin tässä kirjoituksessa kertoa epäonnistuneista villapaitayrityksistäni.

Tapaus 1. Epäonnistuneesta villapaidasta onnistuneeseen villapaitaan

Tällainen tuli siis tämän viikon villapaidasta.

Lankana oli Novita Joki ja ohjeena Novita Knitsin ohje. Ostin Novitan lankoja Anttilan (RIP) loppuunmyynnistä lailla hamsterin ajatuksena nimenomaan tehdä villapaita, kun niiden tekemisestä olen nyt innostunut. Tämän villapaidan teko oikeastaan sujui ilman ongelmia, kun vain seurasin ohjetta, mutta kerrottakoon, että tämä oli toinen kerta, kun tein villapaitaa näistä samaisista langoista.

Alunperin tein näistä langoista villapaitaa Kalastajan vaimon kirjassa olevan Puno-takin ohjeen mukaan. Käytin siis eri lankaa kuin alkuperäisessä ohjeessa, mutta tein tarvittavat silmukkamäärän muutokset, jotta olisin saanut samanlaisen neuleen. Tai tein ainakin omasta mielestäni tarvittavat muutokset. No, eihän se sitten loppujen lopuksi niin helpolla mennytkään vaan kun olin neulonut miehustan, huomasin sen olevan aivan liian pieni. Siitä ei hyvällä tahdollakaan saanut sopivan kokoista, vaikka viimeiseen asti pyörittelin sitä päälläni ja käsissäni, ettei olisi tarvinnut purkaa. Lopulta se oli pakko purkaa.

Purkaminen oli kuitenkin hyvä päätös, kun sain langoista loppujen lopuksi tehtyä sellaisen neuleen, jos oikeasti tykkään ja jota tulee oikeasti käytettyä. Nyt vain jännittää, että miten ihmeessä minä sen ikinä pystyn pesemään pesukoneessa, vaikka olisi kuinka villanpesuohjelma tai käsinpesuohjelma, koska lanka on huopuvaa! Ehkä testaan jollain koetilkulla ensin, että miten käy. Tai en pese sitä ikinä.

Tapaus 2. Kaisla-neule

Löydettyäni Kalastajan vaimon neulekirjan kirjastosta innostuin siis villapaitojen tekemisestä aivan uudella tasolla, koska Kalastajan vaimon neuleet ovat mielestäni yksinkertaisen tyylikkäitä ja kivalla flow’lla tehtyjä. Kirjassa oleva ekopuuvillainen Kaisla-neule oli mielestäni täydellinen kesäneule Suomen viileisiin kesiin, joten päätin tehdä sen tavoistani poiketen orjallisesti ohjetta seuraamalla. Usein siis sovellan ohjeita, jotta saisin lopputuloksesta vähän persoonallisemman tai koska minulla on jotain tiettyä lankaa, josta haluan tehdä, enkä halua ostaa uutta lankaa, kun entisistä pitäisi päästä eroon. Tällä kertaa ostin langat juuri tätä neuletta varten niin kuin oikeasti aina pitäisi tehdä, eikä niin että ostan langat ja sitten mietin, että mitäköhän näistä saisi aikaiseksi niin kuin yleensä teen.

Miehusta tehtiin suljettuna neuleena ja kuvioita tehdessä huomasin, että kuvio ei mene tasan, vaan yhdelle sivulle jää hyppäys. Kaikkiahan tämä ei häiritse yhtään, mutta minua se häiritsee melko paljon, varsinkin kun se on vain yhdellä sivulla. Molemmilla sivuilla hyppäys ei olisi häirinnyt niin paljon. Aloin tarkastella ohjetta ja huomasin, että mikään kuvio ei mene tasan missään koossa. Lisäksi huomasin, että kuvassa hihoissa oli omat kuviot, mutta ohjeessa neuvottiin tekemään samaa kuviota, mitä tehtiin miehustaankin. Koska tämä kuvion hyppäys häiritsi minua niin paljon, niin päätin tehdä omat kuviot paitaan. Eli loppujen lopuksi jouduin soveltamaan.

Kun olin saanut miehustan valmiiksi, huomasin, että se on oli ihan liian pieni, joten purin sen. Vähän ihonmyötäisemmässä koossa ei sinänsä varmasti olisi ollut mitään vikaa, mutta koska olkapäiden sauman tarkoitus oli pudota käsivarren puolelle, paita sai minut näyttämään melko harteikkaalta ja sitä en varsinaisesti hakenut.

Tein isomman koon ja se oli ihan hyvän kokoinen. Tein hihat ja huomasin, että hihojen olkasauma oli huomattavasti lyhyempi kuin kädentiet. Eli käsien aukot olivat paljon isommat kuin itse hihat, vaikka olin tehnyt tismalleen ohjeen silmukkamäärillä, vain kuviota olin muuttanut ja silloinkin laskenut, että kuviot täsmäävät kerrosmäärän puolesta. No, en antanut tämän kuitenkaan häiritä, vaan ompelin yli jäävän osuuden kädenteissä umpeen. Hihat näyttävät jotenkin pieniltä suhteessa miehustaan, mutta päällä sitä ei huomaa. Pakko kylläkin sanoa, että hihat ovat aika tiukat, siis jopa siihen nähden, että niiden on tarkoitus olla ihonmyötäiset.

Tällainen sauma jäi kaunaloihin liian isoista kädenteistä.

Tähän työhön olin n. 72 % tyytyväinen. Siitä tuli kuitenkin niin kiva, että sitä tulee käytettyä, enkä siksi purkanut, mutta olin lähinnä pettynyt. Niin paljon kuin pidänkin Kalastajan vaimon huolettomasti tyylistä neuloa (koska itselle neulominen on harvoin huoletonta, kun tästäkin kirjoituksesta voi päätellä), kirjan ohjeet olivat ehkä hieman liian hätäisesti tehtyjä. Ehkä Kalastajan vaimon tapaa neuloa on hankala rajoittaa ohjeiden muotoon.

Tapaus 3. Korallinvärinen villapaita

Ostin käsityömessuilta viime syksynä Dropsin Brushed Alpaca Silk -lankaa tarjouksesta ja ajattelin neuloa jonkun ihanan ilmavan neuleen. Drops Designin nettisivuiltahan niitä ohjeita sitten löytyi, mutta mikään niistä ei oikein tuntunut juuri sellaiselta, mitä minulla oli mielessä, joten päätin yhdistää parin ohjeen parhaimmat puolet. Koska kahden ohjeen yhdistämisessä ei ollut tarpeeksi haastetta, päätin kokeilla lisäksi ensimmäistä kertaa ylhäältä alas -tekniikkaa. Optimismihuuruissani en nähnyt tässä mitään epäonnistumisen mahdollisuutta. Toki nyt kun näitä auki kirjoittaa, tajuan, että katastrofin merkit olisi pitänyt nähdä jo kilometrien päähän.

Brushed Alpaca Silk on pörröistä lankaa, jota ei kovin usein pysty purkamaan ilman että se menettää pörröisyyttään. Sen takia suunnittelin tätä neuletta jonkin aikaa, mutta suunnittelua hankaloitti todella paljon se, että en ollut aiemmin tehnyt ylhäältä alas -tekniikalla neuletta, joten en pystynyt varautumaan ongelmakohtiin, kun en tiennyt, mitä ne mahdollisesti olivat. Lisäksi neuloin patenttia, enkä sileää, mikä hankaloitti silmukka- ja kerrosmäärän arviointia. En raaskinut tehdä koetilkkua, kun en halunnut purkaa, mutta näin jälkeenpäin ajateltuna olisin saattanut säästyä parilta purkamiselta.

Pari ensimmäistä kertaa jouduin purkamaan, koska en saanut kaula-aukkoa mieluisaksi. Kokeilin paria eri mallia tehdä kaula-aukko, kunnes sain päätettyä, millaisen haluan. Sitten muutaman seuraavan kerran purin, koska levennykset käsien paikkoja varten eivät onnistuneet. Ongelmana oli, että levennyksiä tuli liikaa suhteessa neuleen pituuden kasvuun. Eli neule ei vain kasvanut tarpeeksi pituutta levennyksiin nähden ja jouduin tekemään lisää levennyksiä, jotta pituus olisi kasvanut tarpeeksi. Sitten kun pituutta oli tarpeeksi, neuleen miehustassa oli massiivinen määrä silmukoita. Eli siitä tuli liian iso. Purin. Aloitin uudestaan. Vähensin levennyksien määrää paljon, mutta jälleen miehustaa tehdessä huomasin, että miehusta oli edelleen aivan liian iso! Silloin kärähti käämi ja päätin jättää työn siihen paikkaan.

Nyt se odottaa sitä, että raaskin sen purkaa vielä (toivottavasti viimeisen) kerran, mutta nyt ennen purkamista ja uudelleen aloittamista aion suunnitella sitä vielä vähän enemmän.

Tapaus 4. Havu-villapaita

Puolitoista vuotta sitten asuessamme Utsjoella kävin Tromssassa Norjan puolella ja löysin sieltä marketista yksisäikeistä paksua villalankaa. Norjassa villalanka on kohtuuhintaista (harvoja kohtuuhintaisia asioita Norjassa) ja melko laadukasta, joten päädyin taas hamstraamaan lankoja ajatuksissa tehdä lämmin paksu neule, jossa olisi joku graafinen kuvio. Kotiin palatessa löysin Novita Knitsistä neuleohjeen, jota halusin kokeilla langoilla. Villapaidassa oli aivan ihana graafinen havukuvio. On varmaan sanomattakin selvää, että langat olivat eri lankoja, mitä ohje olisi vaatinut, mutta kuten on jo tullut selväksi, ohjeiden soveltaminen on minulle enemmän tapa kuin poikkeus.

Soveltaminen meni itse asiassa ihan hyvin siihen asti, kunnes minun piti alkaa tehdä hihoja. Kuvio onnistui hyvin, vaikka en ollut intarsialla tehnyt näin isoja kuvioita aikaisemmin ja mittasuhteet olivat oikeat. Hihoja tehdessä sitten huomasin, että lanka ei riitä millään hihoihin. Mietin monenlaisia ratkaisuja. Pohjavärinä neuleessani oli musta, jolla olisin hihatkin tehnyt, havukuvio oli violetti, joten jospa käyttäisin violettia hihoihin. Olin myös ostanut harmaata samanlaista lankaa, ehkä voisin tehdä hihat siitä. Mutta kaikki värilliset vaihtoehdot vaikuttivat aivan superdorkilta ja tiesin, ettei mistään vaihtoehdoista olisi oikeasti tullut sellainen, johon olisin ollut tyytyväinen. Yritin etsiä lisää lankaa lähimmästä Norjan puolella olevasta kylästä Tanasta, mutta en löytänyt. Tromssaan on Utsjoelta matkaa n. 700 km, joten olisi tullut kallis langanhakureissu, jos sieltä olisin lähtenyt hakemaan lisää. Jätin siis neuleen odottamaan purkutuomiota.

Onneksi näin Tampereelle muuttaessa tajusin, että neule olisi ollut aivan tukahduttavan lämmin näihin Oulun alapuoleisiin lämpötiloihin, varsinkin kun minulla on todella lämmin takki ja pari paksua neuletta jo valmiiksi. Nyt olen siis aika tyytyväinen, että en tehnyt sitä loppuun asti.

Purkaminen on henkisesti raskasta hommaa. Pahimmillaan useiden kuukausien työ on vajaassa tunnissa ohi. Aikaisemmin en pystynyt purkamaan mitään, mitä tein. Tein vain työn valmiiksi ja uskottelin itselleni, että kyllä se on hyvä. Mutta sitten kävi aina niin, että käytin tekelettäni väkisin kerran ja sitten se vaan jäi pyörimään kaappiin, koska se ei ollut niin hyvä, että haluaisin käyttää sitä, kun parempiakin vaatteita on. Olen joutunut opettelemaan katselemaan töitäni realistisin silmin, koska en halua hukkua töihin, jotka ovat “ihan kivoja”, muttei niin kivoja, että käyttäisin niitä ilolla. Houkutteleeko työ pukeutumaan siihen? Olenko siitä innoissani niin kuin uudesta vaatteesta ollaan innoissaan? Maltanko odottaa sen pukemista päälle? Jos vastaus kysymyksiin on ei, silloin on parempi vain purkaa ja surra.

Note to myself:

Sovella ohjeita harvemmin.

Näistä ei tullut muuta kuin kokemusta!