Pidimme ystävättäreni kanssa ompelusunnuntain eilen. Koska ompelimme ystävättäreni luona, minun piti etukäteen päättää, mitä ottaisin mukaan ommeltavaksi. Pohdiskelin tätä monesta eri näkökulmasta: Mitä vaatteita tarvitsisin itselleni, mitä materiaaleja minulla oli jo valmiiksi, mihin en tarvitsisi hirveästi useita erityistarvikkeita, jne. Käytin tähän suunnitteluun aika merkittävän osan päivästä, kunnes tajusin, että ehkä olisi hyvä tehdä keskeneräisiä projekteja loppuun. Keskeneräisinä minulla oli sulhasen joululahjaksi tarkoitetut alkkarit, joita en kerinnyt saada valmiiksi jouluksi, kangasreppu ja nahkalompakko. Päätin ottaa kaikki mukaan kaiken varalta.
Sain loppuun asti valmiiksi akkarit ja ystäväni teki projektipussin keskeneräisille neuletöille. (Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, piti ottaa kuvat puhelimella, kun unohtui kamera kotiin.)
Alkkarit olivat tekokuitutrikoota (sellaista painavaa ja liukasta ja hankalaa ommella ja käsitellä) ja kaavat olivat samat vanhat kuin kaikissa muissakin miesten alkkareissa. Nyt kun olen tehnyt neljät nimettömät näillä miesten alkkarikaavoilla, olen huomannut, että näissä alkkareissa toistuu kaksi virhettä: etukappaleet ovat aina lahkeiden yläreunaa pidempiä ja haarassa lahkeiden reunat eivät ikinä ole samanmittaisia (yleensä ei lähellekään).
Tästä etukappaleiden pituus ongelmasta mainitsin aikaisemminkin kissa-joululahjanimettömissä, mutta en ole muistanut ottaa selvää, mikä näissä kaavoissa on ongelmana. Joka tapauksessa näillä kaavoilla alkkarit ovat istuneet oikein hyvin, paitsi kuulin yhden valituksen, että takasauma kiristää liikaa ja menee… krhm… liian syvälle pakaroiden väliin. Pitää siis muokata kaavoja vähän takapuolen kohdalta.
Tällä kertaa erikoista tässä etukappaleiden pituudessa oli se, että se oli vain toispuoleista. Sen kummemmin ajattelematta asiaa leikkasin ylimääräiset vain pois.
Kuvasta näkee suoraan, että tämän leikkaamisen johdosta toisesta etukappaleen reunasta tuli lyhyempi kuin toisesta. Mitaten päädytään myös samaan tulokseen. Sössin siis etukappaleiden ompelemisessa lahkeisiin, todennäköisesti vedin joustavaa kangasta liikaa ommellessa. En antanut tämän kuitenkaan häiritä asiaa, enkä jaksanut alkaa purkaa ja ommella toista puolta uudestaan, joten päätin tasoittaa vähän reunaa yläreunan ompelun yhteydessä.
Kuvanottohetkellä olin ehtinyt leikata ylimääräiset pois yläreunan ompelun jälkeen, mutta kuvasta kuitenkin näkee, että nyt yläreuna näyttää suoremmalta kuin aikaisemmassa.
Sulhanen pisti pöksyt jalkaan samana iltana ja hyvin istui, paitsi takapuoli olisi voinut olla vähän korkeampi ja kuminauha vähän löysempi. Mutta pysyypähän ainakin jalassa.
Ystäväni teki tosiaan itselleen projektipussin ja hän halusi minut tueksi tässä projektissa, koska ei ollut itse ommellut yläkoulun jälkeen. Hänessä myös selkeästi näkyi yläkoulun käsityötunnin jäljet: Huomasin, että hän arasteli aloittamista. Yläkoulun käsitöissä monien asioiden tekeminen on usein kovin tarkkaa. On tarkkaa, mistä kohdasta leikkaat ja miten päin ja mihin laitat tukikangasta ja millä ompeleella ommellaan ja miten. Tarkkana oleminen on helppoa, kun on kaikkitietävä opettaja, jolta voi aina varmistaa, onko tekemässä oikein. Oikeassa elämässä ommellessa tätä opettajaa ei ole. Jos yläkoulussa on onnistunut kehittämään vaivihkaa epäonnistumisen pelon opettajaan turvatessa, siitä on hankalaa päästä pois. Jos vielä kaiken lisäksi päättää aloittaa ompelun tauon jälkeen käsityölehtien valmiskaavoilla ja ohjeilla, saatat löytää itsesi vieläkin isommasta suosta, kun luet ohjeita pyhän kirjan tavoin ja paineet onnistumiseen kasvavat (olen itse mennyt tämän vaiheen läpi käsityöelämässä). Ja sitten vielä löydät lehdistä ihan kivoja juttuja, mutta sinulla on erilainen kangas, mikä ohjeessa on, ja joku mallissa mättää, mutta ohjeessa ei tietenkään kerrota, miten mallia voi muokata.
En halua missään nimessä kritisoida suomalaista käsityönopetusta tai perusopetusta, koska minä jos kuka koen hyötyneeni perusopetuksesta 98 %-sesti. Viikoittain kiitän suomalaista perusopetusta monista opeista, joista on joka päivä hyötyä elämässäni, ja itseäni siitä, että opiskelin kunnolla peruskoulussa, joten ei, en missään nimessä kritisoi käsityönopetusta. Kaikilla pikku nikseillä ja ohjeilla käsityönopetuksessa pyritään vain estämään myöhemmin esiintyviä ongelmia, mutta oppilas ei tietenkään sitä välttämättä ymmärrä, koska hänellä ei ole kokemusta ja ymmärrystä näistä ongelmista. Mikään ei opeta niin hyvin kuin virhe, mutta kaikki ei osaa ottaa suhtautua virheisiin itselleen armollisesti. Se vaatii opettelua. Opettelua välttämättä ei helpota, että peruskoulun käsitöissä tekeleesi arvostellaan. Tästä saattaa jäädä kuva, että ompeleminen on tarkkaa ja vaikeaa.
Eli jouduin käymään ystäväni kanssa keskustelun, jolla jouduin joskus itseltänikin madaltamaan ompelemisen kynnystä. Me molemmat neulomme pääasiassa. Tästä blogista saattaa tulla käsitys, että ompelu on minun pääasiallinen käsityötapa, mutta oikeasti neulon pääasiassa. Me molemmat siis tiedämme, miten hanurista on epäonnistua pitkässä neulomisprojektissa, kuten villapaidassa. Pahimmillaan kuukausien työ on mennyt täysin hukkaan ja varsinkaan itse en tyydy mihinkään “ihan kivaan”, koska tiedän, että minulla ei tule käytettyä mitään “ihan kivaa”. Ompelemisessa menee maksimissaan parin päivän työ hukkaan, jos epäonnistuu. Kyllä, ompelussa olet tehnyt peruuttamattomia muutoksia kankaaseen toisin kuin neulomisessa, jossa langan voi uudelleenkäyttää, mutta kyllä sitäkin kangasta voi uudelleen käyttää johonkin muuhun työhön. Mielestäni ompelemisessa ei tarvitse hirttää liikaa kiinni, mikä on oikea tapa tehdä asioita tai mitä ei ainakaan saa tehdä. Jos teet paidan langansuoraa vastaan ja sauma alkaa kiertää pesun jälkeen, onko se katastrofi? Se ei juurikaan vaikuta paidan käyttöominaisuuksiin ja nimeltä mainitsemattomien halpa kauppaketjujen peruspaitojen saumat kiertävät lähes poikkeuksetta. Kokemuksesta voin myös sanoa, että ostettu kangas saattaa osoittautua parin pesun jälkeen huonolaatuiseksi, joten on turha murehtia epätäydellisesti ommeltua tekelettä. Toki mitä enemmän ompelee, sitä enemmän madaltuu kynnys ompelemiseen ja jokaisesta kerrasta kuitenkin oppii jotain tekemään paremmin. Kun on kokemusta karttunut voi alkaa enemmän miettimään yksityiskohtien oikeaoppista tekemistä ja miten saa mahdollisimman siisteimmän lopputuloksen, mutta mielestäni alussa tärkeintä on vaan rohkea tekeminen.
Jos aloittaminen tuntuu hankalalta, voi lämpimästi suositella With Wendyn ompelututoriaaleja YouTubessa, joissa olen harvoin nähnyt Wendyn käyttävän yhtään mitään kaavoja. Helpottaa myös kovasti nähdä eri työvaiheet kuin lukea ohjeita, jotka ei välttämättä päässä visualisoidu hyvin.
Note to myself:
Muista aloittaa asioita rohkeasti niin ompelussa kuin elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti